Ultraäänitutkimus -Intiimejä kaikuja miesten maailmasta

Röntgenlääkärin luokse miesten asioissa hakeutuva asiakas kärsii joko virtsaamisvaivoista tai sitten hän on tuntenut jotain ylimääräistä alapäässään, lähinnä kivespussin alueella tai nivusissa. Kivekset ovat tulehtuneet ja turvonneet tai niissä tuntuu ylimääräinen kyhmy.
Kivesten ylimääräiset nystyt paljastuvat toki useimmiten hyvänlaatuisiksi lisäkiveksen kystiksi. Kyseessä on pingoittunut, kivikova, sormenpään-, jopa harakanmunan kokoinen nestepahkura kiveksen yläpuolella. Tätä ei kuitenkaan pysty aina pelkällä tunnustelulla erottamaan kiinteistä, pahanlaatuisista kasvaimista. Ultraäänellä nesteen voi kuitenkin helposti tunnistaa. Pehmeät, juosteiset pullistumat kivesten takana ovat tavallisesti siementiehyeiden laajentumia, kohjuja. Samankaltaiselta tuntuu myös kiveslaskimon laajentuma, joka on useimmiten vasemmalla puolella. Tämä vika on myöhemmällä iällä jokseenkin merkityksetön, mutta nuorilla sitä hoidetaan, koska siihen voi liittyä lapsettomuutta.

Kystaakin tavallisempi vaiva kivespussissa on hydrocoele eli "vesikives". Siinä kivespussi on pullistunut, pallomainen, siihen on kertynyt ylimääräistä nestettä. Joskus jopa niin runsaasti, että kivespussi muistuttaa melonia. Tila voi olla perimmäiseltä alkuperältään synnynnäinen, mutta nestelisä voi liittyä myös tulehduksiin. Varsinkin lisäkivestulehdus on usein alkuperältään hämärä ja vaikeasti hoidettavissa. Päältäpäin vesikivestä voi olla vaikea erottaa tyrästä, mutta kaikukuvaus paljastaa asian oikean laidan.

Lisäkivestulehdus parantuu usein itsestään aikansa kestettyään. Valitettavasti samaa ei voi luvata eturauhastulehduksesta. Tämän kiusallisen vaivan kanssa potilaan on vain tultava sinuiksi ja yritettävä välttää kaikkia sitä pahentavia olosuhteita, kuten kylmettymistä ja stressiä. Vanhemmiten eturauhastulehduksellakin on taipumus rauhoittua.

Iän myötä virtsan suihkupaine heikkenee. Lihaksiston ja limakalvojen rappeutuminen johtaa tiheään virtsaamistarpeeseen, toisaalta virtsaa tulee vain vähän kerrallaan. Tipottelu häiritsee varsinkin öisin. Myös eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu voi hidastaa virtsan tuloa. Nykyisin on käytettävissä melko tehokas lääkearsenaali kuvattuihin vaivoihin. Hoitolinjoja valittaessa on kaikukuvauksella jälleen osuutensa. Mitataan jäännösvirtsan määrä eli paljonko jää sisältöä, kun asiakas on tyhjentänyt normaalisti rakkonsa. Nuorella terveellä ihmisellä ei rakkoon jää sisältöä lainkaan.

Kun potilas tulee virtsateiden ultraäänitutkimukseen, olisi rakon oltava täysi. Tämä on tarpeellista, että itse rakon seinämien rakennetta voitaisiin tutkia. Rakon kasvaimet voidaankin havaita kohtalaisen hyvin. Luotettavuus pienempien limakalvomuutosten suhteen ei kuitenkaan ole tähystyksen luokkaa. Toisaalta täysi virtsarakko muodostaa ns. akustisen ikkunan, jonka kautta myös muita lähialueen elimiä voidaan tarkastella.

Kun edellä todettiin ultraäänitutkimus tarkaksi kiveskasvainten selvittelyssä, ei tilanne eturauhassyövän suhteen ole yhtä hyvä. Hyvänlaatuisia kyhmyjä, ulokkeita ja kalkkiutumia löytyy runsaasti, mutta näiden laadusta on usein vaikea sanoa tarkempaa. Onneksi viime vuosina on käyttöön tullut eturauhassyövän laboratoriotesti PSA, joka on luotettavampi kuin tavallinen kaikukuvaus. Kaikki tietysti riippuu, niinkuin aina, myös käytössä olevan kuvauslaitteen suorituskyvystä ja tutkijan kokeneisuudesta.

Rakon kautta kuvautuvista elimistä mainittakoon vielä siemenrakkulat, joissa kuitenkin on harvoin löydöksiä. Veri siemennesteessä on ilmiö, jossa siemenrakkuloita tutkitaan. Tämä hälyttäväksi koettu oire on yleensä kuitenkin harmiton ja ohimenevä.

Tapani Typpö